Shamanismi ja perinteinen unityöskentely


No Comments

Unet ovat tärkeä elämän tiedon lähde. Omassa elämässäni unet ovat toimineet viestintuojina ja tietämisen työkaluina siitä asti, kun muistan.

Shamanistisesta näkökulmasta katsottuna koko luonto, mukaan lukien me ihmiset, jotka olemme myös luontoa, kaikki, olemme hengen manifestaatiota. Kaikessa on henki. Kaikki luonnossa elää ja on vuorovaikutuksessa keskenään.

Elämä on jatkumo, sykli. Luonnon tiedon ja esivanhempien viisauden mukaisesti, kaikkea elävää ajaa perustavanlaatuinen  tarve selviytyä. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna ihminen ei seiso evoluution huipulla vaan luonto muodostaa tasa-arvoisen kokonaisuuden, jota pitää yllä vastuun side. Elämää kuuluu kunnioittaa sen kaikissa muodoissa. Vastuun ja kunnioituksen side sitoo toisiinsa kaiken elävän: ihmisen suhteessa itseensä, ihmisten väliset suhteet, eläimet, kasvit, mineraalit, alkuaineet, henget jne.

Uni on todellisuus, jossa kaiken välisyys, elämän vuorovaikutteinen suhteiden verkosto, ilmaisee itsensä. Unessa meille paljastuu elävän hengen järjestelmä. Kuten huomaa, todellisuuden käsitys on shamaanistisesta näkökulmasta paljon laajempi ja läpäisevämpi verrattuna siihen, miten todellisuutta yleisesti tarkastellaan.

Uni on suora yhteys elävän hengen järjestelmään. Uni välittää tarvittavan tiedon, jonka avulla voimme tunnistaa, kunnioittaa, hoitaa ja palauttaa kulttuuriimme elämän selviytymiseen tarvittavan tiedon. Hengen unien kautta välittämät kokemukset muuttuvat tiedoksi ja ymmärrykseksi, kun alamme tutkia ja työskennellä uniemme kanssa. Hengen kokemus voi toki ilmetä myös valveilla ollessa. Nukkuessaan ihminen on kuitenkin jollain tavalla vastaanottavaisemmassa tilassa ja suoremmin yhteydessä hengen järjestelmään. Voidaan sanoa, että hengen järjestelmä ”nukkuu” (useimmissa tapauksissa) alitajunnassa ja herää, kun ihminen nukkuu. Nyky-yhteiskunnan hektisessä ja nopearytmisessä päivärytmissä ei näyttää olevan tila kokea hengen läsnäoloa niin että havaitsemme sitä. Ilman tätä kokemusta ihminen jää kuitenkin ilman koko elämää kannattelevaa, perustavanlaatuista kokemusta. Sanoittamaton kaipuun tunne onkin näkemykseni mukaan usein kaipuuta yhteyteen suhteessa omaan itseen ja kaikkeen ympärillä olevaan. Kaipuuta elämän yhteyden tilaan, johon jokainen luonnostaan kuuluu. 

Uni työskentely, ainakin niin kuin itse sitä harjoitan ja opetan, on armollinen ja hoivaava tapa aloittaa tällä polulla. Työskentely rakentaa syvän yhteyden omaan kehoon ja vie kehon takaisin luonnon rytmiin, joka vaikuttaa puolestaan mm. stressitasojen tasapainottumiseen.

Unimaailmassa voimme kohdata Hengen sen monimuotoisissa muodoissa ja saada ohjausta siitä, kuinka elää elämämme sopusoinnussa kaiken elävän kanssa. Tämä ei tarkoita ainoastaan asioiden hyväksymistä sellaisenaan. Työskentely selkeyttää yhteyttä omiin voimiin ja mahdollistaa aktiivisen toimijuuden kehittymisen. Työskentelyn avulla voidaan vastaanottaa voimaa ja näkemystä, joiden avulla ihminen voi selkeämmin toimia aktiivisena osana maailman parhaaksi tapahtuvaa muutosta. 

Tämä hoiva ja rauhanomainen tapaa tutkia itseään, syventää yhteys omaan sieluun ja luontoon antaa meille turvallisuuden tunne joka niin paljon kaivataan nyky-maailmassa. Jo muutamaa päivää harjoittelu voi alkaa vaikuttaa meidän olotila hereillä ollessa myös.

Uni työskentelyn aikana on tärkeä välttää päihteitä ja luoda itselle sopiva säännöllinen päivärytmi.

Perinteisesti, kun joku päättää alkaa tutkia omia unia säännöllisesti, tehdään initiaatio jossa ihmiset saa tarvittavat tiedot miten lähteä tälle polulle turvallisesti ja miten hyödyntää sitä parhaiten.

 

Juuren läsnäolon palauttamisesta


No Comments

Tämä tutkimus kertoo sperman kautta välittyvästä ylisukupolvisesta traumasta on vuodelta 2014. (*Katso linkki artikkelin alla).

Olen aina iloinen, kun nykypäivän länsimainen tiede vahvistaa muinais-shamanismin ja perinne-noituuden piirissä jo tuhansia vuosia tiedettyjä tosiasioita. Toivon, että voisimme viimein suhtautua omiin kehoihimme, niin kuin kuuluu, luonnollisesti ja kokonaisvaltaisesti, omaa luontoa ymmärtäen. Toivon, että voisimme vihdoin päästää irti häpeästä, jota turhaan kannamme. Häpeä ei ole ihmiskehon luonnollinen tila, eikä minkään sukupuoliroolin tulisi olla häpeän verhoama. Toivon, että voisimme vihdoin päästää irti vajavaisesti ymmärretyistä miehuuden ja naiseuden malleista.

Olen työskennellyt jo yli 20 vuotta aktiivisesti naisen luonto -teeman parissa opettaen, luennoiden ja kouluttaen erilaisia ryhmiä mm. kehittämäni, Juuren läsnäolon palauttaminen® -menetelmän kautta. Juuren läsnäolon palauttamisen menetelmä on kuitenkin tarkoitettu myös miehille. Elämme epäkypsässä, häpeän peittoamassa, patriarkaalisessa yhteiskunnassa, jossa ekologisuus, kehollisuus, tasa-arvo ja yhteisöllisyys ovat hukassa. Miehen ruumiillisuuteen, esimerkiksi lantion maljaan, penikseen tai kiveksiin on mahdotonta viitata ilman, että aiheesta väännetään tarpeettomasti vitsiä. Mm. tästä johtuen ihmisten elämän aikana syntyneistä, tai yli-sukupolvien ulottuvista traumoista, on vaikea puhua. Saan työhöni liittyen paljon viestejä myös ihmisiltä ja yhteisöiltä, jotka oudoksuvat kehollisuuden kautta tapahtuvaa voimaannuttavaa ja terapeuttista näkemystäni ja kokevat esimerkiksi sukupuolielimiä koskevan keskustelun ja kirjoitukseni “syntisenä” ja “vääränä”. Koen, että useimmiten näistä viesteistä välittyy päällimmäisenä kyvyttömyys irrottautua meihin jo lapsena istutetusta, traumaattisten kokemusten kautta juurtuneesta ja ylisukupolvisesta kehollisesta häpeästä jonka alla löytyvät myös lukemattomia vaikeita tunteita ja tuntemuksia.  

Juuren läsnäolon palauttamis-työskentelyn kautta on mahdollista palauttaa vahva ja tietoinen yhteys omaan lantiomaljaan ja uudelleenrakentaa yhteys omaan voimaan. Omaan kehon elämän energiaan. 

Työskentelyn aikana naiset (biologisesti naissukupuoliset) vahvistavat yhteyttään kohtuun, munasarjoihin ja vaginaan. Teemme myös harjoituksia, joissa yhteys vulvaan kokonaisvaltaisesti syvenee. (VULVA: kaikki ulkoiset naiselle tyypilliset sukuelimet: häpykukkula, klitoris, pienet tai sisemmät häpyhuulet, isot tai ulommat häpyhuulte, virtsaputket, emättimen aukot, väliliha ja peräaukko). 

Kohdun kohdalla keskitymme eritysesti KOHDUN MUISTIN merkityksen ymmärtämiseen. Kohdun muisti kantaa mukanaan erityisesti äiti-linjan muistia, sekä yli-sukupolvisia muistoja aiitä miten meidän äiti-linjan naiset selviytyivät naisina.

Miehet (biologisesti miessukupuoliset) vahvistavat työskentelyn kautta tietoista yhteyttään omiin sukupuolielimiinsä. Mies-sukupuolielimet muodostuvat siittimestä, kiveksistä, siemenjohtimista ja eturauhasesta. (Miehelle tyypilliset sukupuolielimet kehittyvät äidin kohdussa, jolloin yksilön kehityksen alkuvaiheen naarastyyppiset ulkoiset sukupuolielinaiheet maskulinisoituvat, samalla kun alkiolle kehittyy virtsaputki. Miehen sukupuolielinten biologisena tehtävänä on tuottaa siemennestettä, jonka mukana siittiöt ja miehen puolelta tuleva DNA, eli geneettinen perimä, kulkeutuvat naisen kohtuun ja sieltä munanjohtimeen, jossa hedelmöitys tapahtuu munasolussa.) KIVESTEN MUISTI vastaa naisen KOHDUN MUISTIA. Miehet säilyttävät kiveksissään mm. muistia siitä, miten omat esi-vanhemmat ovat pärjänneet ja selviytyneet ”miehinä” patriarkaatin historiassa. 

Kaikki tiedot, jotka liittyvät kehon, esivanhempien ja luonnon viisauteen tai shamanismiin, voivat tulla ihmisen tietoisuuteen vain oman kokemuksen kautta. Toisin sanoen, näitä asioita ei voi oppia tietämään uskomalla, vaan ainoastaan omakohtaisen kokemuksen kautta. Kohdun ja kivesten muistiin on mahdollista ymmärtää vain mietiskelevän ja kokemuksellisen somaattisen työskentelyn kautta.

Juuren läsnäolon palauttamiseen liittyvä työskentely on ekosomaattista: Työskentelemme keholähtöisesti ja tutkimme kokemuksellisesti sitä, miten keho toimii ja millaisissa vuorovaikutussuhteissa se on suhteessa ympäröivään maailmaan. Työskentelemme tietoisuuteen nousevien tunteiden ja tuntemusten kanssa. Työskentelyssä olemme vahvasti tekemisessä sielu-energian kanssa ja teemme tilaa sekä feminiinisille, että maskuliinisille energioille, jotka molemmat työskentelevät yhtä lailla sekä miesten että naisten kehoissa.

Nykyaikana puhutaan jo onneksi paljon siitä, kuinka erityisesti naisten tulisi vapautua, päästää irti kaikesta, mikä rajoittaa naisia ymmärtämästä oman voiman merkitystä. Naisten tulisi ottaa omat kehonsa ja omat voimansa takaisin, omaan haltuun. Aiemmin ajattelin, aikaansa nähden paikkaansa pitävästi, että vasta kun naiset ensin ymmärtävät oman voimansa, miesten muutosprosessi voi naisten voiman avulla kunnolla käynnistyä. Maailmaan muutoksen rytmit ovat nykypäivänä kuitenkin hurjan nopeita. Aikaa on niukasti, ja jos haluamme selviytyä, tarvitsemme uusia työkaluja yhteisen huomisen luomiseen, sekä miehille että naisille. Toisaalta, naiset ovat ajassamme jo suurissa määrin ”heränneet” ja uudet miessukupolvet näyttävät haluavan olla ja toteuttaa jotain muuta, kuin sitä, mitä yhteiskunta on tähän asti tarkoittanut miehenä olemisella. Patriarkaalinen aika on myös vahingoittanut miehiä niin, että heillä ei ole enää selkeää kokemusta siitä, mitä miehen voima todellisuudessa on. Yhteiskunnassa tuhansia vuosia vallalla ollut käsitys miehen voimasta ei edusta luonnollista, juurevaa ja kokonaisvaltaista voimaa, vaan ainoastaan haavoittunutta murto-osaa todellisesta miehen voimasta.

Näkemykseni mukaan ei ole olemassa vain yhtä tietynlaista miehen tai naisen voimaa, sillä voima ilmenee jokaisessa yksilössä eri tavalla. Juuren läsnäolon palauttamisen tarkoitus on luoda vahva yhteys omaan voimaan ja toimia tukena oman voiman ilmaisemiselle. Omassa voimassa ei ole kysymys vain seksuaalisuudesta, vaan paljon laajemmasta, suuremmasta asiasta.

Olemme kaikki toipumassa yhdessä tuhansien vuosien patriarkaatin aiheuttamasta traumasta. Elämme vielä nyky-yhteiskunnassa trauman vaikutusten alaisina. Me ihmiset ja koko luonto tarvitsemme vielä paljon parantumista ja parantamista. Menetelmästä riippumatta, tärkeintä on, että ryhdymme työhön NYT! Ainoastaan, miesten ja naisten yhteis-luomisen voiman kautta voimme selviytyä.

On aika nähdä toisemme sellaisina kuin olemme. Aika oppia tanssimaan elämän tanssia, jota jokainen tanssii kauniina, tärkeänä ja tasa-arvoisena, toista kunnioittaen, jokainen omalla tavallaan, siitä syvästä ruumis-sielu-yhteydestä, joka luo toivoa tuleville sukupolville. 

Olkoon näin!

*Linkki: https://www.bionews.org.uk/page_94573

 

 

 

 

 

 

Voimavuodet


No Comments

Kolmatta veren siirtymäriittiä naisen elämässä kutsutaan suomeksi ”vaihdevuosiksi tai menopaussiksi” Itse kutsun tätä aikaa termillä VOIMAVUODET. Aiemmat siirtymäriitit liittyvät myös voimaan, olemme tietysti aina tekemisissä voiman kanssa, kun puhumme elämästä. Voimavuodet alkavat vaihtelevasti 42–55 -vuotiailla naisilla ja ne ovat PÄÄ-HETKI oivaltamaan ja kehollistamaan omia voimia ja kaikkea sitä, mitä sinä olet kokonaisvaltaisesti. Lisäksi voimavuodet ovat myös AVAUS oivaltamaan ja kehollistamaan syklien jatkumon, syntymän ja kuoleman voimia. Voimavuosien aika on todella syvä matka kohtaamaan kaikkea sitä, mitä sinun vielä tarvitsee kohdata ja parantamaan kaikki, mitä vielä voidaan parantaa. Suuri transformatiivinen prosessi alkaa meidän biologiastamme, meidän kehostamme, meidän luonnostamme. Aivotkin muuttuvat tässä prosessissa!

Tämän vaiheen yhteyteen on luotu uskomuksia, tabuja ja nöyryyttäviä käsityksiä naisista jo tuhansia vuosia. Nämä uskomukset elävät meidän kollektiivisessa tajunnassa ja alitajunnassa (siis kaikkien naisten ja miesten) ja kuten kaikki muutkin väärinkäsitykset naisen voimista, ne ovat vahingoittaneet ja vahingoittavat edelleenkin meitä ja koko luontoa ja maapalloa.

Jokainen siirtymä on transformaatio ja siksi se tarvitsee aikaa. Lisäksi se tarvitsee yhteisöä, joka voi tukea tätä prosessia. Haluan tarjota tuleville sukupolville paikan, jossa naiset voivat saada kuumia aaltoja ja hikoilla voimavuosien merkeissä niin, että sitä ei tarvittaisi yhtään nolostua tai hävetä. Samalla tavalla teinityttö nolostuu ja hätääntyy kuukautisiin liittyvistä tilanteista, kun tarjolla on vain väärinkäsityksiä.  

Ihanat siskot, nyt on aika saada uudelleen tilaa luonnon viisaudelle. On aika ymmärtää, kehollistaa ja herätellä sitä vanhaa viisautta, mikä on sinun kehossasi. Kuukautisten kautta nainen menettää paljon ravintoa, mutta luonto haluaa pitää meidät elossa vielä pitkään voidakseen nauttia ja hyödyntää viisauttamme ja tämä on yksi syy siihen, miksi kuukautisten kierto loppuu.

Elän tätä prosessia parhaimmillani juuri nyt. Jokaiselle oireelle löytyy luonnosta tukea ja jokainen vaihe avaa uuden portin ja poistaa uusia esteitä. Kävelen -ja tanssin- tätä mysteerejä täynnä olevaa polkua pitkin kohti syvää elämänviisautta. Muutun päivästä toiseen vapaammaksi, selkeämmäksi, tietoisemmaksi, intensiivisemmäksi ja kiitollisemmaksi. Tämä siirtymä ei ole helppo, niin kuin ei mikään muukaan siirtymä ole. Mutta hyvin ymmärrettynä, hyvillä ”työkaluilla” ja yhteisön tuella tämä on matka, johon ehdottomasti haluan lähteä. Minä olen kanssasi tässä ja muissa siirtymissä, kunnioitan ja arvostan sinua. Rakas siskoni, olet tärkeä.

Reflections on ancestral power, grief and recycling


No Comments

I honor my ancestors power. I honor and feel thankful for their path. I honor them, as well, for all their trembling and sweeting because of fear, for all their tension because of hate, for all their desperate heart, their crying, their hiding because of shame, their efforts for not showing all of that, because, they did that from their inner power as well and all their decisions made possible that I am standing here. 

Many of them didn’t survive no matter what they tried, but they didn’t fail, because I am here, remembering. Their presence is in me, in my cells, genes and soul. I am blessed with their experiences but I am not them, I am me.

My path is a plait of their presence and my own, physically, mentally and spiritually. I have also tremble and sweet because of fear, I have also hate and cry with a desperate heart. I have seen death and death have seen me. But all this experiences are not the only ones I have. 

I have my dance, I go to trance, I give birth to the power songs, I make my journey, my own path. I am connected to nature. 

I face the fear and let the fear move, I feel it, so I can grab it, dance it, transform it. 

I face the hate and I let the hate move, dance, be expressed, transform it.

I face the desperate heart and embrace it, I became the Great Mother of this desperate heart, I hear it, I accept it, I care it and my heart recovers and nourish me back.

I let my breath be strong and present while moving in my own rhythm, I let my feelings of shame to be expressed and shame becomes inexistent. 

Only the sadness, that has being present during all my path, remain. I don’t need to get rid of it or transform it. I need this sadness to cry enough, so after the cry I can feel this beautiful moments of relief. I need this grief to be ready to connect with others grief. Feeling sad is a strong instrument for recycling yourself, but also for recycling community.

You feel the sadness rising, the cry rising, is like an internal wave. This sadness is energy, a strong energy, and if we don’t live it through, that means we are having to stress ourselves so much to keep it unexpressed and then we carry this stress. When the same situation continues over the time, again and again, this stress transforms the sadness into other feelings as fear and hate. 

As I have said many times before, crying is the body’s natural reaction in order to go over a situation that we need to go over. Crying is natural, a good things and nobody needs to apologize for that because it is not wrong, it is not a mistake. Through crying the body gets free from unnecessary stress and oxytocin gets liberate for giving us balance and a sense of calm/happiness. Crying is very important, is healthy and is necessary. Crying washes away what we don’t need to carry when, while crying, there is a loving presence supporting. Because of the absence of a strong community sense in now days society, in adulthood you get, most of the time, to be this loving presence to yourself. That is possible when you understand that the child you were is present in the now and needs the adult you are.

Sharing the grief and learning to support it, not denying it, not numbing it, is one form of respecting each others and creating a better society. Recovering the value for expressing sadness and grief is a very strong bridge to recover an authentic sense of community. The community can be very small as well, it can be just somebody that is fully present and supporting the other, a warm human presence that can give you the clear experience that your grief does matter and that your not alone with that.

In my mothers and fathers line it has being a lot of sadness among other feelings. Sadness was not allowed to be showed and the last generations became more and more weak. The weakness was expressed through violent and/or self-destroy behaviors. I am so thankful that life gave me the possibility, in early childhood, to connect deeply with somebody else’s  ancestors line, a connection not from blood, but that was the one the rise me up as a baby and as a kid. The absence of a parental care was fulfilled in the most beautiful way for the person that took me into her arms and opens my senses and put me to remember my nature.

So, among other things, I do have my cry, I have cried my sadness and their sadness too. And in the process of discovering the art of grief and the power of its rituals, my cry became something much consistence and strong. My cry is the expression of a deepest sadness, is the expression also of your grief and the grief of the world. My grief, that is our grief, is a a song, a lament that recycle us.

I dive deep into the darkness, so deep that I nearly feel only my bones are left. I get lost in this darkness and stay and surrender completely to my vulnerability and the cycle can be born again. From this state of vulnerability I find the strength, for me, for our children, for as all, for our nature.

And yes, for some doctors that might be called depression or depressive state, but just think in the origin of the word, from the latin deprimere, press down, which is exactly what a person with depression needs, to get down to earth, down to own body. I have worked for over 20 years with this kind of issues, so I know is not at all as easy at it sounds, but I just wanted to point out how absolutely misunderstood is sadness and grief in now days society. 

My option is to live intensively and true to myself so I can really see what’s going on and put myself in service of life. I am nature and, as nature, I cycle and recycle, so I will be fine. And if I let my body to come back to the rhythm of nature, every day, if I let my body to be in nature every day, this will hold me, guide me, protect me, support me. 

Living your own truth, no matter what it is, is the only way to get empowered and that means facing all what is in you and embracing yourself as you are. It is not about telling to yourself ”you are perfect as you are”, because we aren’t perfect and don’t need to be. It is not either about telling to yourself ”you are beautiful”, because it really doesn’t matter how you look like! It is not that you have to love yourself first and then everything will be fine, I mean, let’s be careful with all this phrases, this can be even very overwhelming for many people that don’t have a clear sense of love in their bodies, for instance, if they didn’t get that experience in childhood or in case of trauma.

So, for me, the possibility is: you are who you are, not what you are supposed to be, you cannot impose to yourself to be like you ”should be” either. So, just start from the very person you are, searching what is really in you, giving value to your own experience and respecting your feelings, realizing that you might need help as we all need sometimes and you will make it. Specially, consider to get in clear touch with ”the beast” inside of you, because there is hidden your ancestral wisdom, there is hidden your inner power, the strength of your soul, the mysteries of life.

Esiäitien perintö naisille


No Comments

Monet jo ovat huomanneet, että elämme erikoista aikaa. Samanaikaisesti kun maailmassa tapahtuu kauheita asioita ja olemme monessa mielessä jo lähellä maapallon tuhoamista, on naisten ääni tullut kuuluvammin esiin ja naiset ovat alkaneet TOIMIA, uskaltaa, kokoontua, tutkia, transformoitua monilla elämän osa-alueilla. Naiset herättävät nyt omaa viisauttaan, sitä luonnon viisautta, jota on jokaisessa meissä ja joka kuuluu meille kaikille. Haluaisin tämän tekstin kautta osoittaa kunnioitusta niille kaikille naisille, jotka ovat tavalla tai toisella ylläpitäneet näitä tietoja ja traditioita tuhansia vuosia ja näin tiedot ovat kulkeneet sukupolvelta toiselle. Kiitos siitä meidän kaikille esiäideille, kiitos kohdun viisaudesta, joka elää meidän kaikkien naisten kohdun muistissa. Mikään näistä konsepteista ei ole vain yhden ihmisen luoma, vaan ne ovat meidän kaikkien esiäitiemme viisauden oivalluksia siltä ajalta, kun he elivät yhteydessä luontoon ja omaan kohtuunsa. He elivät näin, koska ymmärsivät, että muulla tavalla he eivät pysty selviytymään, sillä naisen viisaudesta löytyy elämän syklien ylläpidon syvä ymmärrys.

Olen vuodesta 2003 lähtien pitänyt Suomessa naisten piirejä ja jakanut näitä asioita sillä tavalla, kuin ne ovat minulle tulleet ja niin kuin olen itse ymmärtänyt ja kehollistanut. Kaikki alkoi kuitenkin vuonna 1998, kun tein lopputyötäni Santiagon yliopistossa tanssinopettajana ja kehoterapeuttina. Työskentelin yhdeksän kuukautta noin kolmenkymmenen naisten kanssa. He olivat kaikki köyhistä olosuhteista ja he kärsivät kroonisesta masennuksesta, monet olivat kokeneet tai kokivat perheväkivaltaa ja/tai seksuaalista väkivaltaa. Työskentely heidän kanssaan mullisti elämäni ja laittoi käyntiin yhden tärkeimmän elämäntehtäväni: jakaa tietoa mahdollisemman monille naisille luonnon ja esiäitiemme viisaudesta. Sitä olen tehnyt ja jatkan eteenpäin parhaani mukaan. Ja mikä ilo on nykyään lukea ja törmätä koko ajan siihen, kuinka tämä on enemmän ja enemmän ymmärretty meidän kaikkien naisten tehtäväksi. Englanniksi, ranskaksi, espanjaksi ja suomeksi puhutaan kohdun muistista ja viisaudesta. Tämä esiäitiemme viisaus on herännyt ja herää vielä jokaisessa paikassa maailmassa, naiset opettavat ja jakavat omaa viisauttaan toisensa kanssa, jokainen on omalla tavallaan avaamassa näitä mahdollisuuksia tehdä tästä naisten viisaudesta vielä vahvempi ja saada se jokaisen ulottuvilla.

Uskon, että jokaisessa naisessa on voimaa ja viisautta, vaikka nainen ei olisi vielä sitä itse oivaltanut. Voimme auttaa toisiamme ja sitä kautta maapalloa selviytymään. Voimme tukea ja oppia toisiltamme, olemme vahvempia näin. Se on naisen kehossa olevaa kypsää feminiinistä ja maskuliinista energiaa, joka synnyttää kokonaisvaltaista Naisen energiaa/viisautta. Se eroaa uuskapitalistisesta tavasta toimia eli epäkypsästä maskuliinisuudesta niin, että Naisen viisaus kannustaa ja pyrkii kaikkien ihmisten elämänvoiman oivaltamiseen ja löytämiseen eikä se pyri kilpailemaan ja nujertamaan muita. Viisas nainen kantaa äidillistä voimaa, joka ei välttämättä liity siihen, onko hän synnyttänyt lasta vai ei. Viisas nainen on villi ja se ei tarkoita mitään tiikerimäista estetiikkaa tai tapaa puhua, vaan villi nainen on sellainen, joka yhdistyy luontoon ja löytää luontonsa omasta kehostaan, omasta totuudestaan ja ilmaisee sitä kenties jopa kaikista omista peloistaan ja ylisukupolvisista traumoistaan huolimatta. Hän silti tietää ja hallitsee omia voimiaan, kunnioittaa ja iloitsee muiden naisten oivalluksista ja ilmaisee sitä kannustamalla toisia. Yhdessä ja jokainen omalla tavallamme olemme herättämässä mahtavan hurjaa voimaa. Pysytään valppaina ja pidetään siitä huolta, annetaan rakkauden ohjata ja synnytetään meidän kaikkien esiäitien viisautta syklistä toiseen vahvemmaksi ja vahvemmaksi. 

Kukaan nainen ei tarvitse valtuutusta joltakulta toiselta voidakseen puhua näistä konsepteista (kohdun muistista, kohdun viisaudesta) ja käyttää niitä, sillä ne ovat meidän kaikkien esi-äitien viisautta ja se riittää, että on itse tehnyt aidon ja syvän prosessin näiden asioiden äärellä.  Itse noita-perinnetiedon kantajana ja välittäjänä kannustan muita naisia tekemään oman prosessinsa ja todellakin tutkimaan omien kokemustensa kautta sitä, miten nämä asiat avautuvat itselle, rauhassa, hitaasti, luonnollisella rytmillä jota kokemus asettuu kehoon ja muuntuu tiedoksi. Näin kunnioitan jokaisen naisen omia synnyttäjän/luovuuden voimia.

Rituaalitoiminta on yksi osa perinteistä Naisen viisautta, mutta voimme myös löytää tapoja, miten tehdä tilaa näille asioille arkielämässä tässä ja nyt tämän epäkypsän maskuliinisuuden eli patriarkaalisuuden keskellä. Maailmaa kaipaa juuri tätä suoraa toimintaa. Rituaalien kautta voimaannumme, saamme tietoa voidaksemme jatkaa, tehdä oivalluksia, mahdollistaa syvän transformation ja paljon muuta, mutta se ei riitä. Meidän tarvitsee ankkuroida ja laskea kokemuksemme olemaan jollain tavalla osana meidän arkeamme ja tätä maailmaa. Se, loppujen lopuksi, mahdollistaa muutoksen, maailman traumojen parantumisen ja ihmislajin ja luonnon selviytymisen. Tämä on se ydinsyy, miksi herätämme nyt meidän kohdun muistin, kohtaamme haavat ja parannumme. 

Hyvät ja rakkaat esiäidit kiitos kohdun viisaudesta

Luonnon peili


No Comments

Jälleen kerran luonnossa näemme sitä samaa, kuin mitä yhteiskunnassa ja yhteiskunnassa samaa kuin luonnossa; luonto ja ihmiset peilaavat toisiinsa.

 Avohakkuut historiaan -aloitteessa kirjoitetaan näin: ”Suomessa hakataan nyt enemmän metsää kuin koskaan ennen. Avohakkuut tuhoavat maiseman ja hävittävät tuhansien metsälajien kodit. Aiemmin tavalliset lajit, kuten hömötiainen ja töyhtötiainen ovat nyt uhanalaisia. Mustikkaa kasvaa huomattavasti vähemmän kuin ennen. Metsillä on myös tärkeä rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa. Avohakkuut eivät ainoastaan tuhoa metsäluontoa, vaan hidastavat kamppailuamme ilmastokatastrofia vastaan. Samalla ne rasittavat myös vesistöjämme.”

Samalla uutisissa vyöryy vanhusten tilanne, heidän yksinäisyytensä, köyhyytensä, kaltoin kohtelu palvelutaloissa ja hoitokodeissa. Omaiset ja jotkut hoitolaitosten työntekijät kertovat tilanteista, joissa kyse on vakavasta epäinhimillisestä kohtelusta, joka vaikuttaa lähes kidutukselta.

Kehossani ja luonnossani kipuilen, suren ja raivostun, epätoivo iske hetkeksi… Lähden luontoon ja hengitän… Olen noin kolmen vuoden ajan kierrellyt palvelutaloissa tuomassa edes hetkellistä tanssin iloa, ajatuksena osoittaa vanhuksille suurta kunnioitusta, kiitollisuutta ja arvostusta. Joka ikinen kerta ja joka ikinen heistä kosketti sydäntäni. Esityksen aikana mietin samalla, että siinä on hän, joka ei enää voi puhua vaan ääntelee tai hän, joka tärisee Parkinsonin taudissa tai hän, joka ei enää kävelee tai hän, joka eksyy helposti ja hän, joka ei enää muista ja hän, joka on halvaantunut. He kaikki ovat olleet joskus pieniä lapsia, jotka tarvitsivat äiti ja isää ja tutkivat maailmaa. He ovat olleet nuoria, joilla oli unelmia, jotka oppivat pärjäämään sen mukaan mitä heidän ympäristönsä antoi, jotka tekivät työtä. He olivat myös rakastuneita ja kokivat intohimoa. Suuri osa naisista (juu! vanha rouva ON NAINEN) oli joskus raskaana, he synnyttivät, hoitivat lapsensa ja huolehtivat heistä. Siinä olivat entiset keski-ikäiset, jotka kasvattivat lapsensa, isät ja äidit. Muistan, miten esityksen lopussa menimme lähemmäksi heidän luokseen ja kutsuimme heitä tanssimaan, vaikka istualteen, käsikädessä. On vaikea selittää sanoilla sitä, miten pieni fyysinen kontakti avasi niin kauniin, voimakkaan ja eheyttävän inhimillisyyden ja elämäntunteen. Kun kysyin, että haluaisitko tanssia, niin puolinukkuvan naisen silmät avautuivat suuriksi ja mies, joka kärsi masennuksesta, nousi tuolistaan vaivalloisesti mutta päättäväisesti. Mies tarvitsi kolme minuuttia päästäkseen tuolilta ylös. Tiedän sen, koska kolmeminuuttinen musiikkikappale oli jo melkein lopussa ja laitoimme sen soimaan uudestaan. 

www_seniorit_uupi2011-15

Vanhusten kautta muistamme mihin kuulumme … Mutta tällä hetkellä, tässä yhteiskunnassa ajatellaan, että koska vanhus ei ole enää hyödyllinen, ei tuota enää rahaa, hänen lapsensa ovat jo aikuisia, hänen kehonsa on väsynyt, kipeä tai sairas, niin hän on arvoton. Koska hänellä ei ole arvoa, niin ei ole väliä, miten häntä kohdellaan. Eikö ole mitään ymmärrystä siitä, että me kaikki vanhenemme? Eivätkö hoitaja tai hoitolaitoksen johtaja muista, että hän myös vanhenee? Eikö tajuta, että jos maa on nyt jotenkin pystyssä, niin se johtuu siitä, että nämä vanhat ihmiset tekivät töitä sen eteen, eikö siinä ole mitään väliä? 

Ihmisten ja luonnon yhteyden kytkös näyttäytyy juuri näissä asioissa. Kun tajuamme TODELLA kuinka meidän ihmislajimme selviytyminen on riippuvainen luonnon selviytymisestä, niin kaikki arvot muuttuvat ja moraaliton rahankeräys loppuu saman tien. On aika tajuta syklisyyden merkitys meidän selviytymisemme kannalta. Avohakkuut vievät maasta voimia ylläpitämään vanhaa puustoa ja näin koko maasto menettää voimaansa. Nuoret puut kasvavat heikommaksi ja näin käy meille ihmisillekin jos/kun emme tajua vanhustemme ja ylipäänsä vanhenemisen arvoa.

Ihmetellin joskus kovasti chileläisenä sitä, miksi maassa, jossa ei ole maanjäristyksiä eikä tsunameja ei ole vanhoja puita enemmän. Miksi niin usein näkyy että ”vanhat puut” (vain 70-100 vuotta vanhat) kaatuvat myös itsestään. Huomasin että, tietysti ne kaatuvat, koska niiden ympärillä ei ole tarpeeksi muita puita, jotka antaisivat tukea. Puut siis tukevat toisiansa vahvasti juurten tasolla jakamalla ravintoa, hoitavia aineita ja muodostamalla vahvan verkon kaikkien puiden juurien kesken maan alla. Mutta ihmisten välistä puuttuu juuria. Annamme meidän vanhojen puiden eli ihmisvanhusten kaatua, jätämme ne yksinään kuolemaan. Näin jäävät kertomatta heidän kaikki kokemuksensa, heidän kaikki elämän aikana oppimansa oivallukset, pienet ja suuret. Jatkamme sokeina eteenpäin tekemällä yhteiskunnallisesti ja maailmanlaajuisesti samoja virheitä. 

Ei hakata enää metsiä, ei hakata enää vanhuksia, ei hakata enää nuoria, eikä lapsia. Nyt on kiire! Lopetetaan kaikenkaltaiset avohakkuut, nyt on aika ymmärtää, kehollistaa ja tajuta elämän arvo jokaisessa meissä, mikäli haluamme selviytyä.

Gabriela Ariana                                     

Back to your wise body


No Comments

It is time to understand and embody that all living creature, that all life, is a cycle. We aren’t linear, we are never exactly the same as yesterday, everything is in constant change and this is where reseed the power of life that by keeping cycles is keeping everything going on. We have being said, during thousands of years of immature patriarchalism, we should feel afraid of changing, afraid of cycling, afraid of growing in a different direction than others, we have being said that this is even wrong and evil  and they have create also the concept of evil to make as feel unworthy. Most of all, we have being said that feeling any inner-power and/or passion inside of us is a sin. But under all this immature patriarchalism there was, and there is, only an unrooted little body, so helpless that had to keep lying for so long in order to control and manipulate, in order to dominate and get money-powered.

Many people have being for a while already starting to realize that situation and how not!: our bodies are getting ill, especially from auto-immune sicknesses that are all related with stress and trauma, the stress of not feeling part of anything, the stress of not having a community that supports you, the stress of feeling unsafe, the stress of not having the space to express yourself, the stress of carrying inside of you, alone and in shame, your traumas and the trauma responses of your ancestors, which is already a science fact according with last years of investigation in neuroscience. 

 I want to tell you that IT IS POSSIBLE to get better from all this years of human specie’s, of nature’s suffering, the possibility is in ”our hands” or better to say, in our bodies. We need to come back to our bodies, to experience the nature in us, our cyclicity, to check on what needs to be cared or healed, to recover gentleness towards ourselves, to realize if you need help, to embody your concrete presence in this planet, to re-connect with earth, to heal and strenghting our internal roots: our nervous system.

Coming back to your body by bringing the attention to your body from the inside, will allow you to notice, integrate and realize many things in your life and you will see how can affect your environment and community in such a good way.

And you can start right now! Here is an example of a practice you can easily do:

Start by taking a moment, every day, to recognize how the cycles of nature manifest in you. How? You can go to nature or find a comfortable space at home, lay down or seat. Close you eyes. Just breath for a moment and let your body get into a feeling of resting. And then just check on how you feel, how your body feels and maybe some emotions will rise, let them come, let yourself experience this moment without any judgment towards yourself or anybody else, just sensing who you are, here and now. After a while, take a moment to thank, feel it in your heart and let come to your mind everything that makes you feel thankful. Then slowly seat down, stand up and have an easy walk. Breath deeply and stretch softly to ”wake up”. You can take 10 minutes, half an hour or more if you want. Most important is to do it as often as you can, every day is the best. Do it understanding that this is not something ”extra”, but this is part of your basically needs. 

This is the way of nature, the way of the strong and mature feminine and masculine dancing the dance of ancestral wisdom, the way of the mother and father in us. The way of your wise body, your nature.

Kohdun muisti


No Comments

Sikiö kehittyy pimeässä, lämpimässä, turvallisessa ja idyllisessä paikassa, äidin kohdussa. Kohtu on paikka, jossa vauva saa kaiken tarvitsemansa tiedon voidakseen elää kohtuaikaa ja kohdun jälkeistä aikaa. Kohdussa ollessasi sinä saat tietoa, jota oma äitisi kantaa kehossansa. Hän on ollut myös oman äitinsä kohdussa, josta hän on saanut tietoa omasta äidistään. Näin sinun isoisoäitisi tietoa siirtyy isoäitisi ja oman äitisi kautta sinuun. Isoisoäitisi on ollut myös hänen äitinsä kohdussa ja saanut häneltä tietoa, joka siirtyy eteenpäin sinuun asti. Toisin sanoen ollessasi äitisi kohdussa olet saanut tietoa sinun esiäideistäsi ja se tieto on siirtynyt sinun kohtuusi sikiöiästä asti. Se on tietoa siitä, miten esiäitisi elivät elämänsä naisina, miten he pärjäsivät, miten he selviytyivät ja miten he ylläpitivät elämää. Kaikki se tieto löytyy koko kehostasi ja sen tiedon juuri ja keskus on sinun kohdussasi, kohdun muistissa.

 Kohdun muisti herää voimakkaasti, kun ensimmäiset kuukautiset alkavat. Se minkälaiset sinun kuukautisesi ovat kertovat metaforisesti siitä, miten sinun esiäitisi ovat eläneet elämänsä naisina, mitä he ovat kokeneet ja mitkä ovat olleet heidän selviytymiskeinonsa heidän elämänsä hyvissä ja huonoissa kokemuksissa. Se on tietoa, joka jollain tavalla ohjelmoi meidät, mutta ongelma on se, että se tieto ei ole päivittynyt sinun elämääsi. Kuukautisten aikana, kohdun muisti nousee pintaan. Muisti herää vahvasti teini-ikäisenä, mutta juuri silloin mikään ei ole sellaista niinkuin sen pitäisi olla. Mielessä voi pyöriä kysymyksiä siitä mitä tarkoittaa olla nainen, miksi veri vuotaa ja sattuu, miksi olen niin vihainen, miksi vaan itken, kuka olen oikeasti? Ja saman aikaisesti kohdusta kumpuaa voimaa, joka ei löydä ilmaisuväylää, voimaa joka pelottaa ja joka lisäksi ja valitettavasti ei aina löydä paikkaansa yhteiskunnassa. 

cropped-fb_img_1444155392264

Kohdun muistilla on kuitenkin erittäin tärkeä tarkoitus ja se tarkoitus on nimenomaan elämän ylläpitäminen ja syklien jatkuminen, toisin sanoen naisten voimaantuminen ja sen kautta koko luonnon parantuminen. Luonnonviisauden näkökulmasta aikaa ei ole olemassa, kaikki on vaan tässä ja esiäitien haava tai trauma pyytää parantumista niin kauan kuin se haava tai trauma on olemassa, näin luonto toimii ja me olemme luontoa. Parantumisen prosessin kautta haavat ja traumat muuntuvat meille KAIKILLE voimaksi.

Kun parannat esiäitisi haavat itsessäsi, olet parantamassa itseäsi sekä tulevia sukupolvia. Olemme kaikki maapalloa ja maapallon eläviä osia, yhtä luonnon kanssa. Luonto on muodostanut meidät elämän jatkumosta ja osana luontoa meillä on tarkoitus yhdessä ylläpitää elämän syklejä. Ihmiskunta on onnistunut siinä melko huonosti ja nyt on tullut aika ymmärtää, että naisten aito hyvinvointi vaikuttaa syvästi meidän kaikkien ja myös ympäristömme selviytymiseen. 

Kuukautisten aikana tulevat oireet antavat meille kartan, jonka avulla voimme löytää niiden syntyperän ja syvän prosessin kautta voimme kohdata kaiken sen, jonka on hyvä tulla esiin ja parantua. Kipu ja vihaisuus kuukautisten aikana puhuu kärsimyksestä, suru kertoo rakkauden puutteesta, veren väri ja kuukautisten kierron pituus siitä ovatko kuukautiset liian runsaat tai jäävätkö ne kesken. Kaikki tämä kertoo jotain sinun kehostasi ja mahtavista voimista, jotka odottavat jalostamista. Vaikka et saisi lapsia, niin tämä asia pätee myös sinuun, koska naisena oleminen vaikuttaa maailmaan riippumatta siitä onko naisella lapsia vai ei tai ovatko vaihdevuodet jo tulleet tai jos jostain syystä sinulla ei ole enää kuukautisia, esimerkiksi kohdun poiston takia. Kohdun energia on aina olemassa ja sen energiassa ovat esiäitiemme tiedot. 

Ryhdy kääntymään huomiotasi omaan kohtuusi, ryhdy parantamaan maailmaamme itsessäsi. Kohdun ja oman äitilinjan parantuminen on vanhaa viisautta, jolla on erittäin suuri ja ajankohtainen tarve juuri nyt.

   

         

Äitiydestä


No Comments

 

Äitiyden tärkeyttä ei juuri ollenkaan ymmärretä meidän nyky-yhteiskunnassamme. Tämän takia yhteiskunnassamme äiti on luonnollisesti nainen, joka on synnyttänyt lapsen tai useita lapsia, ei muuta. Samalla naisen päälle laskeutuu tuhansia jo etukäteen päätettyjä velvollisuuksia, jotka aiheuttavat suurta stressiä, väsymystä ja vapauden puutetta. Äitiys tarkoittaa meidän kulttuurissa sitä, että ”ei ole enää aikaa itselle”. Äitiyden on ymmärretty olevan hetki, jossa omat unelmat törmäävät esteisiin ja niitä ei enää ole mahdollista toteuttaa äitiyden takia. Monille naisille äitiys vie mukanaan seksuaalisen ilmaisun ja nautinnon elämästä pois. Jopa naiset, jonka unelma voisi olla nimenomaan saada lapsia, joutuvat kohtamaan ja kärsimään tämän realiteetti joka elämme yhteiskunnassamme: ”et tee mitään töitä, olet vaan kotiäiti.”

Miksi?
Todellisuudessa kun nainen tulee äidiksi, niin hän kokee kokonaisvaltaisen muutoksen, oikeastaan jo raskausaikana. Monet myös kertovat, että jo ennen raskaaksi tulemista, he tunnistavat muutoksen merkkejä. Äitiys on jonkinlainen portin avaus kohti mahtavaa itsensä toteutumista. Ongelmana on vain se, että hänen transformaationsa ei löydä paikkaansa yhteiskunnassamme.

Jossakin vaiheessa ihmisten tarinassa ihmiset ymmärsivät naisten aseman tärkeyden äiteinä yhteiskunnassa. Oikea maailmaa ei ollut peitetty asfaltilla eikä teknologialla. Nähtiin että ihminen on luontoa ja yhteydessä ympäröivään luontoon ja luonto peilaa syklistä toiseen, aina ja joka hetki äitiyden tärkeyttä. Silloin naiset olivat toisilleen avunantajia, kannustajia, naisten välillä oli selkeä yhteys ja ymmärrys, niin että jokainen nainen oli tärkeä koko yhteisölle juuri sellaisena kuin hän oli, niin kuin ympärillä luonnossa jokaisen osa on tärkeä elämän ylläpitämistä varten. Kun nainen synnytti, niin kylän naiset ryntäsivät apuun, ei ainoastaan auttamaan synnyttäjää, mutta myöskin auttamaan lasten hoitamisessa ja muiden asioiden kanssa. Synnytyksen jälkeen naisella oli karenteeni (40 päivää), jolloin hänen ei tarvinnut tehdä mitään muuta kuin imettää, levätä ja parantua. Kaikki muut kylän naiset ja miehet auttoivat ylläpitämään tätä aikaa. Samalla tavalla yhteisö toimi silloin, jos joku kylässä sairastui tai loukkaantui.

Uskon että äitiyden vaikeuksia johtuvat ei niinkin äitiydestä vaan yhteiskunnassa jossa olemme äitejä. Äitiys on puhdas luonnon ilmaisua, mutta joudumme olla äitejä epaluonnollisessa yhteiskunnassa josta kriisi syntyy.
Nainen on se, joka tuo elämän maailmalle, sillä kukaan täällä ei olisi olemassa, ellei nainen olisi synnyttänyt. Kukaan ei tuntuisi tajuta tätä asiaa, myös monet naiset eivät huomaa koska on aivan liian monta sukupolvien takana eletty äitiyttä vaaralla tavalla. Äidit uupuvat syyllisyyteen koska vaan tuntevat välillä tarvitsevansa taukoa äitiydestä, mitään äiti pitäisi johtua sellaiseen pisteeseen, koska he ovat  meidän tulevaisuuden kasvattajat niiden pitäisi saada aina tukea ja rakkautta. Asia ei ole kuitenkaan niin yksinkertainen mutta pakko aloittaa jostakin, koska tämä asia pitäisi muuttua meidän kaikkien hyväksi, se on asia mitä kulkee käsi kädessä ilmaston muutoksen kanssa.

Äitiyden energia    

Äitiys on paljon enemmän kuin rooli joka saa nainen joka on synnyttänyt lasta. Äitiys on tietynlaisen energia, joka avaa ihmiskunnalle mahdollisuuden ymmärtää ja kehollistaa pyyteetöntä rakkautta. Äitiys on ainoa energia, joka voi pelastaa maailmaa.

Pyyteetön rakkaus on valtavan aktiivista energiamuotoa, se ei ole rakkauden fiilistelemistä vaan itselle, nirvanassa olemista, eikä enkeleiden tai muiden olentojen kanssa kontaktissa elämistä. Eikä se todellakaan ole sitä, että tunnet rakastavasi kaikkia ja kaikkea. Äitiys on pyyteetöntä rakkauden kehollistamista ja sen juurruttamista maapallon päälle. Äitiys ilmenee ja asettuu maailmaan joka kerta kun toimimme sen energian kautta: Kun hoidat, tuet, kannustat, autat, kunnioitat ja arvostat omia lapsiasi, MUTTA myös kaikkia lapsia, kaikkia ihmisiä- itseään myös-, kaikkia eläimiä ja koko luontoa mikä on ympärilläsi. Näin äitiyden energia synnyttää mm. turvallisuutta ja rauhaa kaikille tasa-arvoisesti.

Millaista esimerkkiä antaa lapsillemme yhteiskunta, joka ei arvostaa äitiyttä? Että muiden ja luonnon hoivaaminen, arvostaminen, kuunteleminen, tukeminen ja kannustaminen sekä muista huolehtiminen, kunnioittaminen ja auttaminen eivät ole tärkeitä arvoja.

Jos jostain syystä et saa lapsia, niin se ei tarkoita sitä, että et voi olla tekemisessä äitiyden energian kanssa. Me kaikki naiset voimme synnyttää, se on meidän tapamme luoda, ei vaan lapsia mutta myös projekteja, ideoita, yhteisöjä ja kaikkia muuta, jolla on elämää ylläpitävä vaikutus yhteiskunnassa. Sitä paitsi äitiyden väärinkäsitys yhteiskunnassamme vaikuttaa ylipäänsä kaikkien naisten asemaa yhteiskunnassa olkoon omia lapsia vai ei.

Miltä sinusta tuntuisi elää yhteiskunnassa, jossa äitiyttä arvostetaan korkealle, jossa olet hyväksytty sellaisena kuin olet ja jossa sinun kapasiteettiasi auttaa muita ja tehdä hyviä tekoja muita varten arvostettaisiin suuresti? Ja jos sinulle tai perheellesi kävisi jotakin, niin olisit varma siitä, että saat tarvitsemasi avun, tuen ja lohdun?

Tuhansia vuosia ihmisten luonnonyhteyden katkos on viennyt mukaan ymmärryksen yhteisöllisyyden tärkeydestä ja äitiyden voimasta.

On aika elvyttää ja herättää luonnon viisautta ja avautua ymmärtämään äitiyden energiaa, jota kaikki naiset kantavat. On aika arvostaa sitä, mikä voi auttaa meidän ihmislajiamme ja luontoa selviämään tällä kriisissä olevalla maapallollamme. On aika uudistaa synnyttämisen ja äitiyden kulttuuria meidän yhteiskunnassamme ja se muutos alkaa jokaisesta meistä, sinusta ja minusta rakas sisko ja veli.

Gabriela Ariana

Irti päästämisestä


No Comments

Näinä yli 20 vuotena, jolloin olen työskennellyt parantamiseen, piirien, rituaalien ja seremonioiden parissa, olen huomannut että yksi niistä teemoista jonka kanssa ihmiset kokevat suuria haasteita on: miten päästää irti?. Tässä joitakin ajatuksia irti päästämisestä.

Joskus irti päästäminen voi viedä vaan hetken ja joskus koko elämän. Irti päästämiseen tarvitsemme irti päästämisen voimaa, mutta mistä tämä voima voisi tulla? Yleensä kun tarvitsemme päästää irti jostakin, olemme todella väsyneitä, sairaita tai koemme erilaisia kipuja. Lisäksi, meillä on meidän kulttuurin ja yhteiskunnan neo- kapitalistinen systeemi, joka halua että uskomme että on joku tuote ostettavissa joka kertaa kun koemme joku haaste elämässä:  ”Osta sitä ja tätä niin saavutat onnellisuutta”, ”Osta tätä niin sinusta tule kaunis”, ”laihdu tämän ohjelman avulla niin voit toteuta itseään”, ”Osta tätä lisää niin saavutat rauhaa ja tasapainoa”, ”Osta meidän tuotteet niin näytät  menestyneeltä ja henkiseltä” jne… Meidän yhteiskuntaamme vaikuttavat myös kaikki uskonnot, jotka perustuvat ajatukseen että on yksi jumala, joka omistaa elämän voiman ja jonka käsissä kaikkien kohtalo on, se jumala on kaukana ja tavallaan tavoittelematon.

Nämä ideat ovat vaikuttaneet erittäin negatiivisesti yhteiskuntaamme jo tuhansia vuosia ja monella tavalla. Nämä ajatukset väittävät, että voima ei ole meissä ihmisissä vaan se on meidän ulkopuolella, jossakin tuotteessa tai palvelussa mitä sinun pitää ostaa, tai Jumalassa joka omistaa kaiken elämän voiman. Lisäksi joissakin uskomuksissa väitetään, että emme ansaitse elämän voimaa, koska se on jumalan ominaisuus ja vaan jumala voi päättää kenelle sen antaa.
Nämä ideat vaikuttavat jokaiseen hetkeen meidän elämässä, mutta nämä ajatukset ovat väärässä, elämän voima on sinussa ja sinä voit tuntea sen ja se voi tukea sinua enemmän ja enemmän kun vaan yhdistyt siihen. Irti päästämisen voima on ilmaisu elämän voimasta ja se on sinussa.

Irti päästämisen hetki ei ole sellainen joka tuntuu voimalliselta niin kuin yleensä voimallisuutta ymmärretään, koska silloin jotain irtoaa meistä pois. Se on jonkun asian tekemisen, hoitamisen ja kantamisen lopetusta ja näin antaa sen tippua alas. Se voi kuulostaa luovuttamiselta ja sen mukana saattaa tulla uusia ennakkoluuloja tämän asian suhteen kuten: ”ei saa luovuttaa koskaan”, tai ”olet häviäjä jos luovutat”. Irti päästämistä on luovuttaa jonkun asian kantamista, jonkun asian joka ei ole meille hyvä enää. Onhan sitten luovuttaminen joskus todellakin tarpeellista.
Ajattele esimerkiksi hengitystä, milloin koet olosi voimallisempana: sisään hengittäen vai ulos hengittäen?
Ajattele nyt että estät kyyneleet, pidättelet itkua käyttämällä paljon lihasten ja mielen voimaa – sitten ajattele että purskahdat vaan itkuun, kumpi tuntuu voimallisemmalta?

Se ”heikkous” itkiessä tai pitkän itkun jälkeen on juuri sitä mitä vapauttaa voimamme. Tarvitsemme itku niin kuin tarvitsemme ulos hengitystä. Ulos hengitys on parhaimmillaan irti päästämistä ja teemme sitä koko ajan.

www_seniorit_uupi2011-15

Irti päästämisen voima on paljon syvällisempi ja suurempi kuin tarpeettomien asioiden kestäminen ja niiden kantamisen voima: Kun hengität ulos antaudut elämään luottamukseen, luotat siihen että ilma tulee taas sisään ulos hengityksen jälkeen kuten tarvitset. Samalla tavalla kun purskahdat itkuun ja tunnet, että jalkasi eivät kanna enää ja menet mielummin makuulle voidaksesi itkeä kunnolla, sinä antaudut luottamukseen että jotain kannattaa sinua jalkojesi alla ja valahdat maahan.
Irti päästämisen hetki paljastaa viisautta, joka on yleensä kehon alitajunnassa, se paljastaa myös luottamusta ja tietoisuutta elämän sykleistä ja luonnon viisaudesta joka on meissä jokaisessa, koska me olemme luontoa. Tämä viisaus ja syvä ymmärrys omasta arvosta osana luontoa on sinussa ja tukee sinua.

Toiseen sanoen:

*irti päästämiseen liittyy luonnollinen tarve voida jatkaa elämään omana itseänä.

*Tieto siitä miten päästää irti on sinussa, se on vanhaa viisautta joka löytyy jokaisesta soluistasi ja se löytyy kun yhdistyt omaan kehoon ja luontoon

*sinä voit päästää irti siitä mitä tarvitset päästää, koska sinussa on elämän voimaa.DSC_5159_s

Joten, lähde luontoon, palaa omaan kehoon, hengitä, liiku, tunne oman luonnon läsnäolo, et ole yksin, et ole irrallinen asia tämän kaiken keskellä, sinä olet luonnon näkymättömän energian verkon osa ja sinulla on kaikki puut, järvet, meret, muita eläimiä, ihmisiä josta ottaa oppia ja tukea. Yhdisty luontoon kehosi kautta, mene vaan alas maahan makaamaan tai istumaan puun juurelle, hengitä rauhallisesti pitkät sisään ja ulos hengitykset ja jokaisella ulos hengityksellä anna kaikki valua maahan mitä et tarvitse, maa kierrättää sitä ja hoitaa sinua. Tämä ei ole tarkoitettu ymmärtää mielen logiikalla, vaan on tarkoitettu kokeiltavaksi oman kehon luonnon kautta. Toivottavasti lähdet kokeilemaan, luota omaan kokemukseen, avaudu tuntemaan vapauta!

 

Gabriela Ariana