Voimapiiri on konsepti, mitä nykyisin käytetään monen asian yhteydessä. Yleensä, kuten nimistäkin päättelee, sillä tarkoitetaan osallistujille voimauttavaa kokoontumista.
Sana voimauttava voi merkitä hyvin eri asioita eri ihmisille. Tässä artikkelissa kerron mitä Voimapiiri tarkoittaa itselleni ja omassa työskentelyssä muiden kanssa.
Henkilökohtaisesti Voimapiiri on nimi, jonka olen antanut työskentelytavalle, jossa ryhmä ihmisiä kokoontuu yhteen luomaan tai edes kokeilemaan luoda yhteisön, ainakin hetkellisesti.
Kokoontumisessa kohtaamme ympyrrässä jossa jokaisella on oma paikka, kukaan ei ole edessä ja muut takana tai kukaan ei ole muiden yläpuolella. Niin kuin tavallisesti, kun ihmiset kokoontuvat yhteen nousevat omat edelliset kokemukset siihen suhteen, jotkut niiden kokemukset ovat kannustavia ja taas toiset tekevät meidän osallistumisesta vaikeaksi. Ajatuksena on lempeällä tavalla työstää myös niitä asioita, jotka ovat meissä ja jotka koemme esteenä yhteisön luomiseen ja jotka luonnollisesti nousevat piirin kokemuksen kautta. On merkille pantavaa, että nämä piirit tai kokoontumiset tapahtuvat pidempänä prosessina eli joko viikonlopun mittaisina tapahtumina tai pidempinä. Näin ajatuksena on, että jokainen osallistuja saisi selkeämmän kokemuksen ja pystyisi tekemään edes lyhyen prosessin itsensä kanssa, suhteessa muihin ja luontoon.
Voimapiiri on, siis, kokemuksellinen muistutus yhteisön kannatelusta, kuuluvuuden tunteesta, omasta läsnäolosta, yhteydestä toisistamme ja luontoon jotka luovat rohkea-tilaa jossa kaikki kokee, eds vähän, että saa olla sellaisena kuin on, ilmaista itseään sen verran kun tarvitsee…
Uskon, että kapasiteetti luoda yhteisöjä, toimia yhteisöllisesti ja tehdä yhteistyötä yhteisen hyvän ymmärtäen, on ihmisissä sisäänrakennettu kyky, sillä se on ihmislajille perustarve voida selvitytymään. Tuo kyky on ollut viime vuosituhansina enemmän ja enemmän turrutettuna. Olemme kadottaneet perustavanlaatuinen tietoisuutta, elikkä luonnon kehollistamista, yhteyden luontoon. Siihen ovat vaikuttaneet patriarkaaliset uskonnot sekä tiedeteknologian asenneta joka on ollut eniten palvella lähinnä taloutta josta hyötyy vain pieni määrä ihmisiä. Suurin osa ihmisistä ja luonto kärsivät tuosta ei-kestävästä yhteiskunnan rakennelmista ja ei-kestävästä suhteesta luonnon kanssa jonka loppu tuloksena, esimerkiksi, ilmaston yli-nopea lämpenemistä.
Ääri-kapitalismi on kehittänyt vuosisatojen ajan erilaisia strategioita tehdä suuresta ihmismassasta mahdollisemman tehokkaita, nopeita ja kesytettyjä palvelujen ja tavaroiden tuottajia sekä ostajia. Sitä varten on luotu yhteiskunta, jossa ihmisille on opetettu, että elämä on kilpailua toistemme kanssa. Monet vielä uskovat että naapurin menestys tarkoittaa sitä, että on itse hävinnyt. On luotu kaikenlaisia luokituksia, joihin ihmisten pitäisi jotenkin mahtua voidakseen saada yhteiskunnassa kunnioitusta, aseman, arvostusta, oikeuksia ja olon että kuuluu siihen. Nämä luokitukset liittyvät kaikkiin ihmisen osa-alueisiin: siihen miltä pitäisi näyttää, miltä pitäisi tuntua, miten kuuluu ajatella ja reagoida, kenen kanssa pitäisi olla ja kenen kanssa ei, millainen elämänasenne pitäisi olla, mistä pitäisi tykätä ja mitä pitäisi pukea päälle. Manipulaatio on mennyt niin pitkälle, että käytetään hyväksi myös ihmisten henkisiä puutteita tarjoamaan lisää palveluja jonka tarkoitus on, lopun lopussa, taas mahtua johonkin luokitukseen.
Realiteetti on kuitenkin se, että näihin luokituksiin ei mitenkään voida sisällyttää kaikkia eläviä olentoja, ei edes suuremmaksi osaksi niistä ja ehkä ainuttakaan, sillä tämä on mahdoton tehtävä. Vaikka kuinka paljon yritettäisiin luokitella kaikki ihmiset identifioitumaan johonkin, niin tämä ei onnistuisi, korkeintaan voi liittyä jonkun ihmisen osa alueeseen, mutta ei koskaan se ihmisen kokonaisena. Luonnon näkökulmasta tämä on jopa todella huvittavaa. Nimittäin luonto on jatkuvassa muutoksessa ja me ihmiset olemme itse luontoa, emme ole samoja ihmisiä koko elämäämme, vaikka toki joku ydin meissä säilyy ja mehän olemme vain erilaisia toisistamme, meillä on erilaiset kehot, erilaiset geenit, koemme asioita eri tavalla…
Ainoa luokitus, johon me kaikki ihmiset mahdumme, on se että me kaikki kuulumme ihmislajiin.
Järjestämilleni voimapiireille voivat osallistua kaikki aiheesta kiinnostuneet. Nämä piirit ovat päihteettömiä eikä osallistuminen vaadi aiempaa kokemusta. Voimapiiriin voi osallistua juuri siitä elämänvaiheesta, jossa sillä hetkellä on. ”Silta” piirin osallistumiselle voi olla se, että tuntee tarvetta hidastaa vauhtia ja pysähtyä itsensä äärelle tai juuri niin että koe tarvetta tuntea yhteisön tukea tai tulla kuluksi ja nähdyksi aidosti.
Voimapiireissä ehdotan erilaisia luonto/keho-yhteyden harjoitteita. Nämä harjoitteet eivät ole sovittuja askeleita tai liikkeitä, vaan ehdotuksia siitä, miten lähteä tutkimaan omaa olemusta suhteessa luontoon, miten palata luonnon rytmiin, olkoon se siinä hetkessä jokaiselle mitä tahansa. Jaan myös tietoa luonnon perustuvasta tietoisuudesta. Ajatuksena on pohtia niitä kehollisesti eli tutkia sitä miten nuo ideat ilmenevät omassa kehossa, oman kehon muistissa, miten kukin kokee niitä omassa ruumiissaan. Jaamme yhteisen tilan, jossa jokainen kokee oman matkansa, oman prosessinsa ja samanaikaisesti syntyy kollektiivinen kokemus, jonka tiedostamme. Erilaisuus on piirissä, niin kuin oikeasti elämässäkin, suuri voimavara. Erilaisuus tulee vahvasti esiin piirissä ja voimme kokea omaa erilaisuutta sallivassa ja luonnollisessa tilassa. Piirissä jaetut kokemukset ja kollektiivisuuden voi kokea monella tavalla, se tuo esiin omia tuntemuksia ja edellisiä kokemuksia suhteessa muihin ihmisiin. Tästä syystä piirissä oleminen voi tuntua ajoittain haastavalta, mutta kehollisen työskentelyn vahva painotus tarjoaa jatkuvasti mahdollisuuksia maadoittumiseen ja turvallisuuden tunteen hakemiseen.
Piirissä koetamme myös sanoittaa omia kokemuksia. Tämä on hetki, joka jännittää monia ja se on ymmärrettävää. Se vie jonkun aikaa ja tarvitaan ohjausta/kannustusta, mutta pikkuhiljaa se helpottuu. Piirissä kuulemme mitä toinen sanoo, emme tuomitse, emmekä lähde analysoimaan muiden kokemuksia. Näin jokainen tulee kuluksi ja kohdatuksi osana kokonaisuudesta.
Tämä kaikki ei ole monille helppoa, eikä ole itsestäänselvyys, että pystyisi varsinkin alkuvaiheessa yhtäkkiä kaikkien tuntemattomien kanssa tanssimaan omaa tanssiaan ja laulamaan omaa lauluaan, eikä kukaan siitä odottaakaan. Kaikki saavat tehdä oman prosessinsa omalla rytmillä, omia tarpeitaan ja rajojaan kuunnellen.
Ihmiskunta kantaa paljon haavoja ja kipuja, jotka nousevat elämässä esteiksi luoda aitoja suhteita ja tuntea turvallisuutta. Ne ovat esteitä oman aidon ilmaisun vapautumiselle. On reilua itseä kohtaan ottaa rauhallisesti, tunnistaa ja kokea ja ottaa pieniä tai isoja askeleita riippuen mitä itse tarvitse. Uskon, että jokaiselle, jonka elämässä on ollut negatiivinen kokemus, on mahdollista löytää voimaa ja kapasiteettia nousta siitä pois. Koska näin on tapahtunut ja todistus siitä olet sinä, joka olet täällä. Olet selviytynyt elävänä kaikesta kokemastasi huolimatta.
Voimapiireissä kannattelen tilaa, jossa ohjaan ja ehdotan harjoitteita jotka tarjoavat mahdollisuuta tutkia, löytää ja ilmaista. Toimimme erityisesti vapaan liikkeen, tanssin ja oman äänen käytön avulla, mutta voimme myös käyttää työkaluina intuitiivista piirtämistä ja vapaata kirjoittamista. Hiljaisuus ja lepo ovat parhaimmista asioista mitä voimme kokea yhteisöllisesti.
Lähtökohtana on, että jokaisella ihmisellä on ainutlaatuinen ilmaisutapansa. Luonto ilmaisee itseään vapaasti ja koko ajan, joka ikisessä hetkessä ja jokaisessa vaiheessa. Jos luonto lopettaa ilmaisemisen, niin se on sama kuin se lopettaisi elämisen. Syklit eivät voi jatkua, jos luonto ei enää ilmaise itseään; jos se ei enää liiku, käytä tilaa, kuihdu, kuki, kuole ja synny jne. Me ihmisetkin olemme luontoa ja luontoina meidän täytyy ilmaista sitä, mitä itsestämme syntyy voidaksemme elää kestävällä ja ekologisella tavalla kohti itseämme myös. Ainoastaan kun ilmaisemme aidosti sen, mitä sisältämme pyrkii ulos voimme saada kokemusta omista voimista ja omista voimavaroistamme.
”The opposite of depression is expression” (Ethel Eger, Natsien keskistysleirien selviyttyjä, psykologi ja tutkija) Ja olen todellakin samaa mieltä sekä henkilökohtaisten elämänkokemukseni että yli 20 vuoden kehoterapeutin kokemusten perusteella.
Masennus on luonnollinen lopputulos siitä jos joutuu elämään kroonisesti vailla mahdollisuutta ilmaista itsenään, tunteitaan ja kokemuksiaan. Ilmaisun puute heikentää ajan myötä yhteyttä itsemme kanssa, mikä vaikuttaa siihen, miten suhtaudumme kaikkeen ympärillä olevaan. Oman ilmaisun puutteen ainoana lopputuloksena ei ole pelkästään masennus. Siihen mahtuu myös kaikenlaisia muita reaktioita, kuten tapoja olla maailmassa, sitä miten kohtelemme itseämme ja muita, miten toimimme osana yhteiskuntaa ja tärkeimpänä se, miten se vaikuttaa meidän suhteeseemme luontoon. Uskon, että esimerkiksi ahdistus ja paniikkikohtaukset ovat yksi esimerkki tästä oman kehon/luonnon yhteyden tiedostamisen häiriöstä ja oman ilmaisun puutteesta.
On merkille pantavaa, kuinka tämä yhteiskunnan rakenne, joka ei anna tilaa tai kannattele ihmisten aitoa ilmaisua ja erilaisuutta voimavarana, ei ole myöskään osannut kunnioittaa luonnon monimuotoisuutta ja juuri sen takia me ihmiset voimme aika huonosti tällä hetkellä. Täällä on tehty asioita aika huonosti, mutta me aletaan muuta niitä parhaimpaan suuntaan kun annamme itsellemme mahdollisuuta palata omaan kehoon sekä löytää ja kokea omia ainutlaatuisia voimavarojamme.
Minut laittaa liikkeelle ajatus siitä, että voimme tehdä jotain ihmisen, elämän, luonnon selviytymisen hyväksi. Uskon näin, koska koen ja tiedostan jatkuvasti sen, että selviytyminen lähtee siitä, että löydämme ja vahvistamme omaa luontosuhdettamme. Siihen kuuluu myös aidon oman kehoyhteyden löytäminen ja vahvistaminen, mikä mahdollistaa kestävän yhteiskunnan rakentamisen.
Ohjaamissani voimapiireissä pyrin tarjoamaan mahdollisuuksia päästä kokemaan ja harjoittelemaan, muistamaan, nostamaan kehostamme sitä alkukantaista elämän ymmärrystä ja kunnioitusta, joka ui meidän jokaisessa solussamme. Tuo meissä oleva viisaus tiedostaa sen, että kukaan ei ole täällä irrallaan ja että tarvitsemme tosiamme voidaksemme hyvin ja että jokainen on tasa-arvoisesti tärkeä meidän kaikkien selviytymisen kannalta. Luonnossa kaikki kehittyy ja syntyy jostain syystä. Samoin me ihmisetkin luontoina olemme jokainen täällä yhtä tärkeinä ja tarpeellisina. Tarvitsemme tietää keitä me olemme, kuka jokainen meistä on. Se, kuka itse on, tulee esiin ilmaisun kautta, olkoon se ilmaisu mitä tahansa. Ilmaisu voi olla myös sitä, että on aidosti läsnä omassa kehossaan muiden kanssa. Voimapiirissä kohtaamme omia esteitä tai vaikeuksia, mutta saamme myös mahdollisuuden kokeilla kannattelevassa tilassa omien tunteiden ja tuntemuksien ilmaisua, saamme kokemuksen omasta rohkeudesta ja saamme kokemuksen omien rytmien ja rajojen kunnioittamisesta. Monet ovat sanoneet, että he ovat tunteneet itsensä hyväksytyksi sellaisina kuin he ovat ensimmäinen kertaa piirin aikana.
Kun nämä kokemukset toistuvat, piiristä toiseen, ne avaavat todella laajasti meidän käsitystä itsestämme ja elämästä. Kun piirissä saamme kokemuksen lempeydestä, sen saamisesta ja antamisesta, kun saamme kokemuksen muiden auttamisesta ja avun sekä tuen saamisesta itsellemmekin, kun saamme kokemuksen energiasta, joka tuntuu selkeästi oman ilmaisun kautta. Kun koemme herkkyyden ja herkistymisen kautta syntyvän voiman oman ja muiden prosessin todistajina ja kokijoina, niin on mahdollista irrottautua isoista paineista ja taakoista, jotka ylettyvät kauaskin taakse ylisukupolvisiin kokemuksiin. Se vaikuttaa koko yhteisöön (voimapiiriyhteisöön) kuten myös kaikkiin ympärille oleviin, sillä yhden ihmisen tai yhden pienen ryhmän kokemukset vaikuttavat meihin kaikkiin. Olemme planeettamme kanssa suuri ekosysteemi, jossa kaikkien elävien sykli on tärkeä. Olemme yhtä ja ainoaa voimapiiriä, jos vaan ryhdymme siihen.
Vähenevä-kuun viisaita voimia kanssanne,
Gabriela Ariana